Sisältö
Läheisyyden lisääminen auttaa pelottavassa tilanteessa
Aikuisten on tärkeää rakentaa lasten turvallisuuden tunnetta. Kun jotakin järkyttävää tapahtuu, on oleellista olla yhdessä lapsen kanssa ja samalla jatkaa arjen rutiineja. Lapselle ja nuorelle on hyvä tarjota mahdollisuus kertoa ajatuksistaan. Samalla on oltava tarkkana, ettei aikuinen siirrä omaa ahdistustaan lapsille ja nuorille.
Ota puheeksi, jos lapsi ottaa puheeksi.
Alle kouluikäisen ei tarvitse olla perillä pelottavista uutisista. Hyvälle kasvulle turva, ilo, leikki ja kodin arkiset askareet ovat kylliksi. Kriisit kannattaa ottaa puheeksi, jos lapsi itse puheissaan, piirroksissaan tai leikeissään nostaa aiheen esille.
Lapsi voi kuulla uutisia kavereilta tai huomata, että aihe vaikuttaa kiinnostavan aikuisia. Monissa kodeissa myös katsotaan ja luetaan uutisia ja vaikka niitä katsoisi ilman lasten läsnäoloa, voivat ne silti osua lapsen silmiin. Esimerkiksi kaupassa on vaikea käydä ilman, että lehtien kansikuvat herättävät lapsen huomion. Jos lapsi huomaa uutiset, ei kannata hätääntyä. Asian käsittely sujuu kyllä. Tärkeää on, että lapsi ei jää itseään hämmentävien tai pelottavien asioiden kanssa yksin.
Lapsi saattaa alkaa puhua ajankohtaisista kriisiuutisista yllättäen, yllättävässä tilanteessa tai hätkähdyttävällä tavalla. Jos huomaat hätäännyksen tai kiukun itsessäsi, pyri ottamaan ajatustauko. Hengähdä vaikka pari kertaa niin, että voit jatkaa juttelua levollisesti. Kysy, mitä lapsen mielessä liikkuu. Saattaa olla, että lapsen käyttämät sanat tarkoittavat sinulle ja lapsellesi vähän eri asioita. Tärkeintä on varmistaa lapsen turvallisuuden tunne. Sen teet parhaiten olemalla itse rauhallinen.
Anna läheisyyttä ja juttele.
Kun huomaat lapsen olleen kosketuksissa pelottaviin uutisiin, kannattaa ne ottaa puheeksi niin kuin muutkin päivän kuulumiset. Ole kiinnostunut siitä, miltä lapsesta tuntui tai tuntuu se, mitä hän näki tai kuuli. Anna lapselle aikaa kertoa kaikessa rauhassa. Ota huomioon, ettei hänellä välttämättä ole sanoja kuvata kokemaansa.
Piirtely- ja leikkihetki voi olla otollisempi mieltä painavien asioiden käsittelyyn kuin pelkkä juttelu. Jos lapsi on nähnyt jotain hämmentävää, josta hän ei oikein osaa kertoa, voit pyytää häntä piirtämään näkemästään. Tällaisessa läheisessä vuorovaikutuksessa saat tietää, mikä lasta asiassa todella mahdollisesti askarruttaa vai askarruttaako lainkaan. Hyväksy se, että lapsi innostuu ehkä piirtelemään jostain ihan muusta.
Tärkeää on, ettet tarjoile lapselle sellaisia pelottavia mielikuvia, joita hän ei itse edes ajatellut. Lapsen kanssa kriisistä puhuessasi ette ole vertaisia. Sinun tehtäväsi on huolehtia lapsen viattomuuden ja turvallisuuden tunteen suojelemisesta.
Käytä lapselle tuttuja sanoja.
Jos lapsella on kysymyksiä kriisiin liittyen, kerro hänelle asiasta sanoilla, jotka ovat lapselle tuttuja. Väkivallan juuret ovat lapsellekin tutuissa asioissa: epäreiluudessa, vihassa, vallanhalussa ja satuttamisessa. Kun näitä sanoja käyttää, on kuitenkin hyvä mainita, ettei vakavat väkivallanteot ole tavallisia, eikä sota ei synny helposti. Lapset eivät aiheuta sotia riitelemällä, vihaamalla ja suuttumalla. Suurin osa maailman ihmisistä ei aiheuta sotia tai vahingoita toisia ihmisiä tahallaan. Maailmassa tehdään paljon työtä, ettei väkivaltaa olisi, mutta ikävä kyllä sitä silti vielä on. Varmista myös, miten lapsi sinut ymmärsi ja mitä hän selityksestäsi ajattelee.
Varmista, että lapsi tietää olevansa turvassa.
Kriisistä puhuttaessa lapsen on hyvä saada heti varmistus, ettei hän itse eivätkä hänen läheisensä ole vaarassa. Lapsen on vaikea hahmottaa etäisyyksiä. Ikävä tapahtuma voi tuntua ihan naapurissa tapahtuneelta, vaikka välimatka olisi pitkä. Lähellä tapahtuneen onnettomuuden tai väkivallanteon kohdalla on hyvä käydä läpi konkreettisesti ne tekijät, minkä perusteella voi ajatella olevansa turvassa. Lapsen on hyvä kuulla, että onnettomuuksia ja väkivaltaisia tilanteita tapahtuu hyvin harvoin ja niitä pyritään monin tavoin estämään.
Lapsi voi myös tutustua pakolaisina tulleisiin lapsiin varhaiskasvatuksessa tai koulussa ja sitä kautta sodan seuraukset voivat alkaa askarruttaa mieltä. Jos lapsen kanssa on tutkittu karttoja ennenkin, voi niistä katsoa, missä sota on. Samalla voi kertoa, että missä kaikkialla ei ole sotaa ja ketkä kaikki auttavat selviytymään sodan keskellä.
Tue hyvyyttä.
Väkivallanteot ja onnettomuudet vavisuttavat myös aikuisen turvallisuuden tunnetta – saati sitten lapsen. Vastapainoksi on tärkeää pitää esillä kaikkea hyvää, mitä ihmiset joka päivä tekevät. Kun kriisi tapahtuu, pelastushenkilökunta, poliisi ja sairaanhoito toimivat. Omat läheiset aikuiset, opettajat, nuorisotyöntekijät. lastenohjaajat, papit ja monet monet muut ovat heti valmiina auttamaan.
Sodasta lasten kanssa puhuttaessa painopiste voi hyvin olla siinä, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja tehdä työtä sodan lopettamiseksi. Ei ole huono asia, jos lapsi näkee vaikkapa sodan vastaisen mielenosoituksen. Varmista kuitenkin, ettei lapsi ei koe tilannetta uhkaavaksi. Sodan puheeksi ottaneelle lapselle voi hyvin kertoa esimerkiksi siitä, että ihmiset keräävät nyt avustuksia auttaakseen sodassa kärsiviä. Myötätunnon kokeminen on tärkeä osa ihmisyyttä.
Ehkäise ennakkoluuloja ja rasismia.
Lapset saattavat leikkiä hurjiakin mielikuvitusleikkejä. Se on ihan ok. Leikki on tapa käsitellä kaikenlaisia asioita. Monesti taistelua käydään mielikuvitusvihollisia vastaan. Jos leikissä syrjitään, vahingoitetaan, vihataan tai kartetaan “muiksi” määriteltäviä ihmisiä, on aikuisen hyvä puuttua tilanteeseen. Leikkien sääntöihin tulee myös kuulua se, ettei ulkopuolisia, eikä leikissä antautuneita osoitella “aseilla” eikä edes leikisti vahingoiteta ketään leikin tiimellyksessä. Edes leikkiin osallistuvien fyysinen turvallisuus ei saa olla mitenkään uhattuna. Mielikuvituksen pitää riittää.
Varhaiskasvatusryhmissä voi olla monista eri maista ja myös sodan jaloista saapuneita lapsia. Ohjaajien on syytä olla herkkiä, että kaikki lapset kokevat taustastaan riippumatta olonsa turvalliseksi. Ihmiset erottelevat todella helposti mielessään ihmiset “meihin” ja “muihin”. Tällaista erottelua ei missään tapauksessa saa vahvistaa, olipa aikuisen oma mielipide mikä hyvänsä.
Ajankohtaisesti Ukrainan sodan yhteydessä voi nyt tulla puheeksi Venäjän ja venäläisten roolin sodassa. Lapsille on tärkeää painottaa, ettei sota ole tavallisten venäläisten ihmisten, eikä varsinkaan lasten syytä. Lapsen venäläisillä ystävillä tai päiväkotikavereilla ole mitään tekemistä sodan kanssa.
Varaudu keskustelemaan lapsen kanssa kuolemasta.
Kuoleman pohdinta saattaa vaivata erityisesti 5–6-vuotiaan mieltä. Tämän ikäinen alkaa oivaltaa elämän rajallisuuden. Tämä todellisuus voi tuntua ahdistavalta.
Kuoleman raja on meille kaikille salaisuus, joka herättää joskus myös pelkoa. Kukaan ei voi varmaksi tietää, mitä muuta kuolemassa tapahtuu kuin, että elämä loppuu sellaisena kuin me sen tunnemme. Keho ei enää toimi. Kuollut haudataan maahan ja ruumis maatuu. Kaikella maailmassa elävällä, kasveilla ja eläimillä on sama kohtalo. Elämä alkaa jostain ja päättyy johonkin.
Lasta saattaa erityisesti vaivata ajatus omien vanhempien kuolemasta ja siitä, että kuinka hän itse tässä tilanteessa selviytyy. Tätä vakavaa kysymystä ei pidä ohittaa. Lapselle voi hyvin sanoa, että on hyvin epätodennäköistä, että mitään näin dramaattista tapahtuisi. Sen lisäksi on ihan viisasta käydä läpi kaikki ne ihmiset, jotka ovat huolehtimassa lapsesta, jos kuitenkin käy niin, etteivät vanhemmat siihen pystyisi.
Jaa sitä, mikä tuo itsellesi turvaa.
Kristilliseen uskoon kuuluu ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä taivaassa. Jos itsellesi usko taivaaseen on luonteva osa maailmankatsomusta, on ihan hyvä jakaa tämä turvallinen usko lapsen kanssa.
Kristillisen uskon mukaan taivas on meille koti, johon palaamme elämän retken päätyttyä. Niin kuin syntymässämme tähän maailmaan saamme kehon ja mielen, myös kuoleman jälkeen Jumala antaa meille uuden hengen, sielun ja ruumiin, jossa ihminen on ihan oma itsensä, nimeltä kutsuttu ja tunnistettava. Mielikuvaan taivaasta kuuluu täydellinen rakkaus ja turvallisuus. Kristillinen usko taivaan olemassaoloon ei tarkoita varmaa tietämistä. Toivo riittää. Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Sitä ennen meidän tehtävämme on kuitenkin elää tässä maailmassa.
Lapsi kaipaa läheisiltä aikuisilta rehellisyyttä. Ei siis ole huono asia kertoa, jos ei usko tai oikein tiedä, miten uskoo. Jaa lapsesi kanssa se ajatus, joka sinulle tuo turvaa. Huolehdi siitä, että lapselle jää turvallinen olo keskustelunne jälkeen.
Rakenna yhteinen iltahetki.
Nukkumaanmenoon liittyvien rituaalien merkitys lapsen perusturvan rakentumiselle on erittäin tärkeä. Ennen nukkumaan menoa on hyvä rauhoittua lukemisen, juttelun, iltalaulun tai iltarukouksen merkeissä. Samat rukoukset ja laulut, joita itse on oppinut omassa lapsuudessaan toimivat edelleen. Yhteys edellisten sukupolvien tapoihin voi olla erityisen merkittävää lapselle hänen muodostaessaan mielikuvaa itsestään ja juuristaan.
Jos omassa lapsuudessa ei ole sellaista perinnettä, jonka voisi siirtää eteenpäin, kannattaa luoda uusi. Esimerkiksi Lastenkirkon Iltahetki-sivulla on iltarukouksia ja lauluja, joista voi valita lapsen kanssa omaan iltaan mieluisat. Erittäin hyvä tapa on antaa illalla kaikille perheen jäsenille mahdollisuus vuorollaan kertoa, mikä päivässä oli erityisen kivaa ja mikä taas tuntui vievän voimia.
Lapsille on merkityksellistä saada kuulla läheisten aikuisten elämästä ja tunteista. Kaikki aikuisten asiat eivät tietysti kuulu lapsille. Aikuiset voivat jatkaa niistä keskustelua lasten nukahdettua. Jos olet vanhempana yksin, huolehdi siitä, että sinulla on ainakin joku ihminen, jonka kanssa voit säännöllisesti jutella arkesi iloista ja voimia vievistä asioista.
Aseta pelisäännöt mediankäytölle.
Jos perheessä on sekä alle kouluikäisiä että teinejä, keskustelujen rajaaminen kaikkien korville sopivaksi on luonnollisesti haasteellisempaa. Teinien puhelimista mediasisällöt saattavat avautua pienimmille ilman vanhempien valvontaa. Teinien kanssa on myös käytävä keskusteluja, joista pienet poimivat tarkoilla korvillaan hämmentäviä sirpaleita. Moni teini on valmis suojelemaan pikkusisarustaan ja joskus pikkusisarus on valmis hyväksymään sen, etteivät teinin asiat ole vielä hänen juttujaan.
Vanhempien on hyvä olla tietoisia kouluikäisten ja nuorten mediankäytöstä ja sopia rajoista yhdessä keskustellen. Pelisäännöistä on tärkeä puhua silloin, kun ei ole kriisi päällä ja äänensävyt pysyvät rauhallisina. Voi olla erittäin antoisaa kaikenikäisille opetella kuuntelemaan ja kuulemaan toisten näkökulmia. Pikkulapsi tai teini voi olla koko perheelle hyvä opastaja. Mediankäytöstä on viisasta puhua myös opettajien ja muiden vanhempien kanssa, jotta rajoille olisi yhteisöllistä tukea.
Aikuisten tehtävänä on myös huolehtia, että jokainen lapsi saa ansaitsemaansa henkilökohtaista huomiota.
Muista lasten erilaisuus.
Ainoat todelliset kasvatusvinkit ovat nämä: rakkaus on tärkeintä ja kuuntele lasta. Lapset ovat niin erilaisia, ettei mikään yksittäinen toimintamalli ole siirrettävissä perheestä ja tilanteesta toiseen. Jos joku kertoo sinulle ratkaisseensa lapsen käytösongelmat, pelot tai jonkun muun haasteen, ole iloinen hänen puolestaan. Älä kuitenkaan hätäänny, jos sama ei toimi teillä. Anna itsellesi ja lapsellesi aikaa löytää oma tapanne ratkaista haasteet. Luota siihen, että asiat voivat järjestyä, olivatpa ne kuinka solmussa tahansa.
Rakkaus tarkoittaa vain silloin tällöin onnellisuuden tunnetta. Rakkaus tarkoittaa aina sitä, että tahtoo sydämestään toiselle hyvää ja on valmis näkemään vaivaa sen puolesta, että tuo hyvä toteutuisi. Kuuntelu ja ymmärtäminen ovat tärkeitä rakkaudenosoituksia. Rakkautta on myös se, ettei anna lapselle periksi asioissa, joissa hänen tahtonsa jyräisi toiset ihmiset. Siksi rakkauteen kuuluu rajojen asettaminen. Joidenkin lasten kanssa tämä on huomattavasti haasteellisempaa kuin toisten.
Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä huolestumaan, toiset syyllistyvät, kolmannet haluavat ratkaista itseään suuremmat ongelmat. Tämän tyyppiset ominaisuudet ovat ihmiselle tärkeitä voimavaroja koko elämän ajan. Näiden ominaisuuksien kanssa lapsi saattaa kuitenkin kuormittua liiaksi. On tärkeää, että herkkä ja vastuullinen lapsi pääsee purkamaan tunteensa ja mitoittamaan hyvän tekemisensä sopivaksi. Hänelle on tärkeää kokea, että aikuiset huolehtivat asioista niin, että lapsi voi olla rauhassa.
Vältä oman ahdistuksesi siirtämistä lapselle
Laajasti uutisoidut kriisit vaikuttavat meihin kaikkiin. Aikuiset seuraavat ymmärrettävästi tilannetta ja päättäjien tekemiä ratkaisuja. On tärkeää, ettemme ole välinpitämättömiä ihmisten kärsimyksen edessä ja pyrimme yhdessä tukemaan rauhallisen yhteiskunnan rakentumista. Lasten kanssa elävien aikuisten tärkein tehtävä on kuitenkin turvata rauhallinen elämä kotona. Ahdistuksen jakamiseen on tärkeää löytää aika ja paikka, jossa lapset eivät ole kuulolla.
On hyvä tiedostaa, että lapset aistivat herkästi aikuisen ahdistuksen joka tapauksessa. Jos lapsi ihmettelee, mikä aikuista vaivaa, kannattaa varmistaa, mistä lapsi näin päättelee. Lapselle on hyvä kertoa, kenen kanssa aikuinen omaa huoltaan käsittelee ja että on ihan tavallista välillä olla huolissaan, mutta kaikki kuitenkin järjestyy.
Jos mietit, mistä löytäisit ihmisiä, joiden kanssa voisit puhua, ole rohkea ja lähde liikkeelle. Helppoja paikkoja juttuseuran löytämiseet ovat esimerkiksi Kaverisovellus, jolla voi etsiä itselleen kavereita ja Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelin.
Lisää tietoa siitä, miten puhua lapsen kanssa väkivaltauutisista MML:n verkkosivuilta.
Älä murehdi taloudesta yksin.
Kriisit ovat alkaneet vaikuttaa vähitellen myös ihmisten talouteen. Samalla rahalla saa ostettua vähemmän, mikä voi ennestäänkin tiukassa taloudessa aiheuttaa kohtuuttomalta tuntuvaa stressiä. Voikin olla, että ahdistunut ilmapiiri perheessä ei niinkään liity ahdistaviin uutisiin, vaan yksinkertaisesti rahan vähyyteen ja elämän muuhun stressaavuuteen. Jotkut lapset kiinnittävät huomiota perheiden erilaiseen tulotasoon, toiset viis veisaavat.
Taloudellisiakaan huolia ei kannata murehtia yksin. Seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa juttelemalla voi saada paremman kokonaiskuvan tilanteesta ja mahdollisesti myös neuvoja, jotka voivat auttaa selviytymään. Lapsen hyvinvoinnin kannalta rahamääriä tärkeämpää on se, miten aikuiset tilanteeseen suhtautuvat. Niukan talouden voi korvata yhdessä tekemisen ilo ja läsnäolo.
Odotusten ja todellisuuden välisellä erolla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnin kokemukselle. Mitä enemmän ihmiset kokevat saavuttavansa sen, mistä unelmoivat, sitä tyytyväisempiä he ovat. Kulutuksen ja kilpailun sävyttämä mediaympäristö luo tyytymättömyyttä. Ihmiset laitetaan katsomaan ohjelmia ja mainoksia, jossa esitellään yltäkylläisyyden maailma, joka ei köyhälle avaudu. Vain harvoin muistetaan pohtia sitä, ettei planeettamme kertakaikkiaan kestä sellaista kulutusta. Me kaikki voimme tehdä toistemme elämästä onnellisempaa jakamalla enemmän ystävyyttä ja kaikkea aineetonta hyvää, johon rahaa ei tarvita.
Materiaaleja
Päkän tunnekortit, joista voi tehdä myös muistipelin.
Kirjoja
Surutalvi, Heli Pruuki ja Anita Polkutie
Miksi eliöt kuolevat? Katie Daynes, Chritine Pym, suom. Sanna Hytti
Millainen on taivas? Monica Vikström-Jokela
Tassunjälkiä – Lemmikkikotien rukouskirja, Anna-Mari Kaskinen, Juha Luodeslampi, Sofia Tuomenvirta. Kirjassa on huomioitu myös eläinten hautajaiset.
Lasten kanssa tutkittavaksi
Voitte yhdessä lasten kanssa koota laatikon, jossa on muisteluun sopivia tavaroita. Laatikkoa voi kutsua muistelu- tai surulaatikoksi tai voitte antaa sille oman nimen.
Teillä voi olla yksi yhteinen laatikko tai sitten voitte tehdä jokaiselle muisteltavalle oman laatikkonsa. Laatikon voi tehdä myös rakkaalle lemmikille.
Viereisessä kuvassa on joitain ehdotuksia, mitä laatikkoon voisi laittaa. Laatikosta itsestään voi tulla lasten luoma taideteos.
