Mitä on uskontokasvatus päivähoidossa?
Uskontokasvatuksen tavoitteena on auttaa lapsen omaa identiteettiä vahvistumaan, parantaa erilaisten kulttuurien ymmärtämistä, lisätä suvaitsevaisuutta ja empatiaa. Uskontokasvatukseen voivat osallistua kaikki lapset, koska se ei ole vakaumukseen ohjaavaa. Päivähoidon tehtävänä on antaa uskonnollista yleissivistystä. Vastuu päivähoidon uskontokasvatuksesta on henkilöstöllä.
Uskontokasvatus on osa yhteiskunnan kasvatus- ja opetusjärjestelmien antamaa kasvatusta. Päivähoidossa luoduille uskontoon liittyvien ajatusmallien pohjalle rakentuu myöhemmin koulun uskonnon opetus. Varhaiskasvatuksen uskontokasvatus ei sama asia kuin koulun uskonnon opetus, koska varhaiskasvatuksessa ei ole oppiainejakoa.
Uskontoon, elämänkatsomuksen ja etiikkaan liityvät kysymykset eivät ole irrotettavissa muusta varhaispedagogiikan kokonaisuudesta, vaan ne kuuluvat osana lapsen kokonaisvaltaisen maailmankuvan kehittymiseen. Tarkoituksena turvata lapselle ehyt ja monipuolinen kuva ympäröivästä maailmasta ja sen monimuotoisista ilmiöistä.
Jokaisella lapsella on oikeus kokea uskonnollisia, hengellisiä ja henkisiä asioita ja ilmiöitä, perehtyä oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin, tutustua lasta lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin, kokea hiljaisuutta,ihmetellä, kysellä ja pohtia.
Vastuu päivähoidon uskontokasvatuksesta on päivähoidon henkilöstöllä. Päivähoidon tehtävä on antaa uskonnollista yleissivistystä, koti antaa haluamansalaista uskontokasvatusta. Kirkko tukee vanhempia kodin kristillisessä kasvatuksessa.
Uskontokasvatuksessa, kuten kaikessa varhaispedagogiikassa, huomioidaan lapsen tapa oppia asioita lapselle luontaisella tavalla: leikkiminen, laulaminen, liikkuminen, tutkiminen jne.
Työntekijä uskontokasvattajana